Hovinsalon
Kalaruoan Ystävät Facebookissa
 

Kirjaudu sisään:      

Liity tiedotteiden postituslistalle  

 
 

Verkkokalastus




Kalasta itse kalasi – jää rahaa muuhunkin.

Kalastusta on maassamme harjoitettu jo kivikauden ajoista alkaen. Verkkokalastusta nykyään harjoittavat kautta koko maan niin kotitarve- kuin ammattikalastajat. Tosin ammatikseen verkoilla kalastus on voimakkaasti vähentynyt. Se ei nykyisenä yltäkylläisyyden aikana tunnu kiinnostavan nuoria.

Yleensä verkkopyynti onnistuu parhaiten silloin, kun kala liikkuu lähellä pohjaa –siis kylmän veden aikana. Tällöin myös verkot säilyvät paremmin. Kalastus katiskoilla, verkoilla ja muilla seisovilla pyydyksillä on passiivinen kalastusmuoto. Oli miten oli, kun siihen paneutuu, investoi pari sataa euroa pyydyksiin ja opettelee muutaman perusasian, se on terappeuttista toimintaa ja kalasta valmistettu ravinto on terveellistä ruokaa.

Tuttavani ratsastustalllin omistaja kertoi kysyessäni kouluratsastuksen ja ravikilpailujen eroa, hän pyysi vertaamaan perhokalastusta ja
verkkokalastusta. ”Tee siitä omat johtopäätökset”, hän suitsutti.

Sukelletaan kuitenkin ensin verkkokalastuksen syntyihin syviin.

Muinainen Päijänne muodostui noin 5000 vuotta ekr. Tuhat vuotta sen jälkeen nykyinen Saimaan vesistö ja monet tuhannet muut Suomen järvet ja joet. Pronssikaudella (1000 vuotta ekr.) ei enää tarvinnut kalastaa keihäin eikä erilaisin pajusta ja päreistä valmistetuin loukuin vaan suomalainen metsien eläjä saattoi jo valmistaa alkeellisia pronssikoukkuja saadakseen särvintä perheelleen. Rautakaudella (1000 vuotta jkr.) osattiin jo takoa raudasta auroja ja kalastuskin muodostui aikaisempaa tärkeämmäksi koska pyyntimenetelmät monipuolistuivat ja taito lisääntyi. Yhteenvetona todettakoon, että Suomessa on asuttu (kalastettu)100 000 vuotta. Todisteena tästä ovat argeologiset verkon pololöydöt, joita on tehty Laatokan rannoilta.
1950- luvulla maassamme kalastettiin verkoilla, joissa oli korkkikohot ja verkon materiaali pumpulilanka. Ne oli tehty pirtin hämärässä, päreenvalossa puhdetöinä.
Nyt näitä "muinaisjäännöksiä" käytetään erilaisten koti ym. tilojen sisustuksiin.

Nailon verkkojen valmistusmateriaalina yleistyi hieman pumpulilankaisia myöhemmin. Kun huomenna laskemme verkot pyytämään, materiaalina on 99 prosentin varmuudella monofiili. Kestävyyttä ja kalastavuutta lisää kun verkon materiaali kierretty multimonofiili.


Langan vahvuudella on merkitystä
Ohutsäikeinen verkko ei kestä kauan, mutta pyytää hyvin. Luonnollisesti on parempi valita ohutsäikeinen ja ottava pari vuotta kestävä, kuin pitkäikäinen mutta huonosti saalistava. Verkkojen oikeaoppinen hoitaminen pidentää huomattavasti verkkojen ikää.

Oheisesta taulukosta löydät ohjeelliset arvot mikä solmuväli ja mikä verkkoliinan langan paksuus sopii parhaiten millekin kalalle.





kala solmuväli/mm lanka/mm
------------------------------------------------
siika 27 - 55 0,12 - 0,17
muikku 10 - 25 0,15 - 0,20
kuha 50 - 60 0,17 - 0,20
0,12 x 3
lahna 80 - 100 0,20 nailon
tai riimu
ahven 27 - 50 0,17 - 0,25
tai nailon
taimen/lohi 55 - 90 0,25 - 0,40
tai monofil




Muutama sana verkkojen hoidosta
Pyynnin jälkeen on verkot huuhdottava niihin jäävästä lietteestä ja muista veden epäpuhtauksista. Tämän jälkeen verkot asetetaan kuivumaan tuulelle alttiiseen varjoiseen paikkaan, ei siis auringon paisteeseen. Kuitenkin verkkojen solmukohtiin jää vaikeasti poistettavaa likaa.






Katiskakalastus



Elettiin 40- luvun loppupuolta Kajaanin Karankalahdessa. Kotimme oli juuri valmistunut syksyksi ja kaikkea jännittävää oli odotettavissa. Joulua odoteltiin vaikka lahjoista ei ollut toivoa, eikä niitä sitten paljon tullutkaan. Muamoi oli kutonut meille lapsille jotain tarpeellista. Isäni oli kätevä käsistään, joten saimme lahjaksi puuleluja. Värikynät oli jo niin suuri ihme, että mentiin hämillemme; mitähän noillakin tehdään.
Kevättalvi läheni loppuaan ja isällä oli paljon puuhaa. Eräänä päivänä hän toi kaupungista katiskaverkkoa ja me penskat ihmettelemään silmät ymmyrskäisnä, mitähän taatto tekee verkolla?

Sopivan ajankohdan koittaessa hän sitten alkoi tehdä katiskoja, ja kun muutama oli saatu jäljelle jäi katiskaverkkoa jäljelle. Minä rohkaisin mieleni, mikä vaati henkisiä voimia, kysyäkseni että jos minullekin. Ensin käärittiin sätkä ja jahkailtiin. Minulla alkoi nousta pala kurkkuun. Ehkä ei sittenkään. Tapansa mukaan isäni murahteli ja jahkaili: ”Mitähän sinä sitten teet sillä katiskalla?” Toivon kipinä heräsi, ehkä sittenkin. “No minä pyydystän sillä pikkukaloja”, sain jotenkin soperrettua.

Kevät tuli, jäät lähtivät joesta ja tuli se hetki, jolloin isä otti katiskat suunnatakseen kulkunsa rantaan. Onneksi satuin sen huomaamaan ja hain kiireellä oman pyydykseni. Nipin napin ehdin mukaan. Katiskat veneeseen ja etsimään isän mielestä hyviä kalapaikkoja. Olin sitä mieltä, että minun katiskani laitettiin huonoon paikkaan ja olinkin siitä huolissani. Harmitti, että tuollaiseen paikkaan.

Oli kutuaika ja kokiessamme katiskoita ne olivat puolillaan ahvenia ja särkiä. Viimeksi mentiin minun pikkukatiskani luo. Taattoin sanoi minulle: “Nostahan prihatsu omasi.” Melkein meni pissat housuun yrittäessäni nostaa katiskaa. En jaksanut. Siitä syntyikin pientä suukopua kunnes isäni tarttui naruun ja veti. Katiska kieppui valtavasti, vesi pärskyi. Isäni ilme oli videoitavan näköinen. Katiskassa oli kiepillä valtava hauki. Minun silmäni loistivat ylpeydestä. Hauki oli niin suuri, ettei sitä saatu pois kuin rikkomalla pyydys. Pettymykseni oli sanoin kuvaamaton, eikä katiskaa ehditty edes korjata. Kuitenkin ensimmäinen iso kalakilpailu koitui voitokseni, vaikka surin oman pikku katiskani rikkoutumista.



Wiljam Pyy
keittiömestari



Mistä kelpo katiska?


Lähes jokaisella kesämökillä on katiska tai kaksi. Usein ne on loppuunpyydettyjä mallia huoltoasema/itsekoottava ja ne on nakattu ruttuisina ja ruosteisina pihan perukoille. Unohdettuja huonokuntoisia katiskoita löytyy myös rantavesistä. Unohdettu katiska voi tarttua mato-onkeen tai uistimeen. Monet tunnistavat nämä ongelmat, mutta hieman panostamalla tähän kalastusmuotoon se voi antaa mukavasti särvintä kesälomalaisen ruokavalioon. Tässä tietoa markkinoilla olevista joistakin katiskamalleista ja niillä kalastamisesta.




Mato- ja pilkkionginta




Jokainen meistä kalastuskärpäsen puremista pojista ja tytöistä muistaa sen riemullisen elämyksen kun sai mato-ongella elämänsä ensimmäisen kalan. Siinä yhdistyivät onnistumisen ilo ja ihmisen elannon hankkiminen alkukantaisella tavalla. Metsästys ja kalastus.
Onkimista ei pidä väheksyä vaikka sanotaankin sen olevan kalastustapa, jossa toisessa päässä on onkmimato ja toisessa laiskamato. Maassamme saadaan onkimalla vuosittain huomattavat kalansaaliit ja kalastusmuoto on halpa ja sitä voi harjoittaa "tumpelokalastajakin". Onkiminen on suositeltavaa ajanvietettä ja virkistäytymismuoto niin henkisen kuin ruumillisen työn tekijöille. Se sopii kaikille, pikkupojista aikamiehiin ja vanhuksille. Onkimista harjoittavat niin miehet kuin naiset. Takavuosina syrjäseuduilla, missä kalaa ei saanut kaupasta ostamalla, tekivät monet pojat ja tytöt arvaamattoman palveluksen tuomalla onkireissuiltaan kotiin äidille keitto- ja kukkokalat. Kuinka moni onkija tänä päivänä hyödyntää saamansa saaliin, se jäänee arvoitukseksi, mutta pienistäkin ahvenista ja särjistä voi valmistaa monenlaisia pata- tai halsteriruokia.


Paneudumme tällä sivullamme onginnan joihinkin "hienouksiin". Ensin pintapuolisesti ongimme, mutta sitten sukellamme syvemmälle ongintaan ja lähdemme istumaan avannon reunalle. Lähdemme pilkkiongelle.

Ensimmäinen onkeni

Monet muistavat poika- tai tyttövuosien ongen, koivun- tai pihlajan vesan, jonka päähän oli sidottu karhunlankasiima, perukkeeton koukku siiman päässä ja lyijylevystä nipistämällä siimaan kiinnitetty paino sekä pullonkorkista tehty koho. Myöhemmin markkinoille tuli merenruokovavat jotka oikein käsiteltyinä ja hyvin hoidettuina kestivät isältä pojalle. Vapa oli kevyt ja edistyksellinen verrattuna aiempiin "omatekoisiin". Mutta muistelut sikseen.
Tämän päivän onkija hankkii tarpeisiinsa soveltuvan onkilaitteen asiantuntijalta. Huoltoasemalta ja marketeista löytyy aloittelijalle "ensimmäinen onkeni", mutta istuessaan auringonlaskun aikaan veneessä vielä yhden ahvenen toivossa, moni onkija miettii hieman "syventää" onkimisharrastustaan.


Mateen kalastaminen pilkkimällä pakkassäällä

Jokavuotisen maderuoan valmistajat olivat viime vuonna tyytyväisiä, koska myös Etelä-Suomessa saatiin kohtuuhintaista madetta hyvin.

Yöllinen mateen pilkkiminen on vapaa-ajan kalastajien mielipuuhaa. Ja mitä kovempi pakkanen sitä parempi ennuste on saada saalista. Hyvät varusteet on oltava, lämmintä yllä ja alla.

Madepilkkijä tarvitsee syötiksi särjen tai kuoreen ellei ole saatavilla, pilkin. Tuhti vapa ja siima - naru, jonka päässä jykevä koukku, koukkuhara. Monet sanovat, että se on vaivan arvoista ja vie voiton kukkoahventen pilkkimisestä.

Varsinainen "rysäosasto", rysäkalastus-sivu on erikseen, mutta laitamme tähän kuvan maderysästä. Niillä monet väittävät saaneensa runsaita madesaaliita.

(Tarkastele rysää paremmin napsauttamalla sitä hiiren vasemmalla.)
Vaikka tutkijat ovat todenneet, ettei made katso säätä lähtiessään kosioreissulle väittämä on, että pimeä ja kylmä, kohtuullisen vahva jääpeite motivoi mateen. Tärkeää mateen pyynnissä on tietää mateen uintireitit järven/meren pohjassa.


Nuotta- ja troolikalastus



Muikun kalastus



Ensimmäisessä kuvassa (oikealla) kalastetaan muikkua verkolla, joka voi olla pinta-,välivesi- tai pohjaverkko.

Tästä eteenpäin kuvat suurenevat napsauttamalla kuvaa hiiren vasemmalla.



Muikun levinneisyyskartassa muikkua esiintyy Tanskassa, Pohjois-Saksassa jopa Puolassa.








Vanhimpia muikun pyyntitapoja on nuottakalastus. Nykyisin nuottaa vedetään talvinuottana sekä vähenevässä määrin kesänuottana rannasta käsin venettä apuna käyttäen. Suomen järvialueen osakaskunnat (ent. kalastuskunnat) harjoittavat kesäisin kesäasukkaille ja muille asiasta kiinnostuneille näytösluenteisia rantanuottausesityksiä.


Talvinuottausta harjoitetaan ammattimaisesti ja se onkin muikkukannasta riippuen tuottavaa, koska apuvälineinä voidaan käyttää työtä helpottavia moottorisahaa, jääkairoja, akkukäyttöisiä uittolaitteita ja nuottaa voidaan vetää niin sanottuja levityskelkkoja apunakäyttäen. Tekniikan tultua avuksi talvinuottakalastusta pystyy harjoittamaan kaksi kalastajaa entisen
4 – 6 henkilön sijasta.




Selkänuotta


Selkänuottausta harjoitetaan erityisesti Vuoksen vesistön alueella, mutta Päijänteellä muikkua on myös pyydetty selkänuotalla. Tässä pyyntitavassa nuotta lasketaan järven ulapalle kahdesta eri veneestä ja lyhyen hinausmatkan jälkeen se ajetaan sumpuksi ja nuotta nostetaan miesvoimin ylös. Selkänuotta on niin sanottu avoperänuotta, jonka ansiosta yksikesäinen muikkukanta säästyi.

Trooli

Silakan pyynnissä käytettävän troolikalastuksen suosio kasvoi niin ikään 80-luvulla. Se tapahtuu pinta- tai välivedestä kahden veneen avulla tapahtuvana vetona. Troolien perän silmäkoko voi olla 8 – 10 mm jolloin pyydykseen jäävät myös yksikesäiset muikut, vaikka kaupallinen ihannesaalis on kaksikesäiset. Trooli lasketaan ja nostetaan troolirumpua hyväksi käyttäen kuten silakan pyynnissä ja nostetaan veneeseen nostolaitetteen avulla. Troolikalastus yleistyi
nopeasti 80-luvun loppupuolella ja 90-luvun vaihteessa troolikuntia
järvialueellamme laskettiin olevan yli sata.


Iso-rysä eli Paunetti


Isorysän eli paunetin käyttö yleistyi vuoden 1983 alusta, koska laki salli sen käytön myös muikun pyynnissä. Se on avoperäinen seisova pyydys jonka pyyntikorkeus on yli 1,5 metriä. Paunetti on paljon käytetty pyydys Pohjois-Suomen järvissä. Yleisin pyyntikorkeus paunetilla muikun ja siian pyynnissä 4 – 10 metriä.

Kurenuotta


Kurenuotta on Suomessa uusi ja toistaiseksi harvinaisempi muikun pyyntimenetelmä. Kurenuotassa ei ole peräosaa kuten troolissa ja selkänuotassa. Se kierretään pintaan nousseen muikkuparven ympärille ja kuromalla nuotta umpeen kalaparvi jää vangiksi, jonka jälkeen alapaulaa pitkin kiertävän köyden avulla estetään kalan pakeneminen. Kurenuotta nostetaan alukseen joko koneellisesti tai käsin.



Kuvassa esitetään havainnollisesti muikun keskimääräinen vuosikasvu aina hotta-muikusta lähes viisitoistasenttiä pitkään muikkuun.








Kalastustilastoja


Ongintaa ja pilkkimistä harrastettiin eniten Pohjois-Päijänteellä, Suur-Saimaalla ja Näsijärvellä. Viehekalastuksen vilkkaimmat alueet olivat Helsingin seudulla sekä Tampereen ympäristössä Näsijärvellä ja Pirkkalan alueella. Muu, etupäässä verkko- ja katiskakalastus levittäytyi laajasti Järvi-Suomeen ja Kainuuseen.

Tutkimuksen perusteella Suomessa oli vuonna 2005 noin 1,9 miljoonaa vapaa-ajankalastajaa. Määrä on tilastojen ja tutkimusten mukaan pysynyt suunnilleen ennallaan viimeisen 10 vuoden ajan. Yhteenlaskettuna vapaa-ajankalastajille kertyi 32,5 miljoonaa pyydyspäivää. Pyydyspäiviä voi syntyä samalle henkilölle samana päivänä useita, sillä pyydyspäiväksi lasketaan henkilön jokainen käyttämä pyydysväline erikseen. Eli ongesta yksi, heittovavasta toinen, verkoista kolmas jne, jos näillä kaikilla pyyntivälineillä kalastetaan samana päivänä.


Lähde:RKTL (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos)

Tässä voit tutustua maamme kalastukseen tutkittujen tuoreimpien (2006) tilastojen valossa.

Tilastot ovat Suomen Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen graafisia esityksiä. Kuvat suurenevat paremmin luettaviksi napsauttamalla kuvaa hiiren vasemmalla. Kuvien vierestä voit lukea kommentteja.

Ammattikalastajien määrä merialueella 1980-2006


Merialueellamme toimivien ammattikalastajien määrän lasku lähes 30 vuoden aikana on huolestuttava. Ammatti ei kiinnosta nykynuoria kun ei ole pakko. Kalastus työnä vaatinee voimakkaan aatteellisen ambition. Kalastus ammattina on mitä suuremmassa määrin elämäntapa.




Ammattikalastajien määrä sisävesialueella 1980-2006


Maamme kalarikkaiden järviemme ammattimaisen kalastuselinkeinon suosio ei niinikään näytä kovin loistokkaalta. Suurin pudotus näyttää tapahtuneen 90-luvun vaihteessa. Se selittynee silloin tapahtuneelle muikun saannin vaihtelulle, jolla on tietty cykli. Määrätyin välein muikku katoaa. Erityisesti osa-aikakalastajien määrä on romahtanut. Miksi, voidaan kysyä? Kalaa on vesissämme niiden rehevöitymisestä huolimatta, eikä verkkoihin ja muihinkaan pyydyksiin investointi ole ylivoimaisen arvokasta.
Mistä johtuu tilastokäyrässä näkyvä puoliammattilaisten ja ammattilaisten kalastajien määrän asettuminen vuonna 2006 lähes samalle noin 300 kalastajan tasolle? Onko ammattikalastajien luonnollinen poistuma tuonut tilalle aiemmin osa-aikaisesti kalastaneita?





Ammattikalastajien saalismäärät ja saaliin arvo 1980-2006


Muikku on ehdoton ykköskala sisävesikalastajilla. Pylväsdiagrammi kertoo kuten aiemmin muikkukadon 90-luvun vaihteessa, joka sitten parani n. 3,5 milj.kiloon vuoteen 2006 mennessä.





Vapaa-ajan kalastajien saalis 1986-2006


Vapaa-ajan kalastajien saaliit lienevät tilastotiedettä. Kuinka ne on mitattu tai arvioitu? Ahven ja hauki ovat yleisimmät, kuten tiedämme. Sen sijaan kuha, nykyinen suosikkiruokakala, kuuluu muihin kaloihin ja siitä olisikin mielenkiitoista saada tilastotietoa.




Vapaa-ajan kalastajien yleisimmin käyttämät pyydykset 1992-2004


Onkiminen on suosittu kesälomakalastajien suosikki, ja talvisin pillkionginta. Vapakalastus, virvelöinti ja nykyisin suosiota saanut vetouisteli kulunee tähän tilastoon. Perinteinen ruokakalakalastus on pääosin verkkokalastusta. Tilastoissa on valitettava verkkokalastuksen suosion väheneminen 2002 ja vielä 2002, mutta sitten suosio kasvoi. Hyvä niin.


22.8.2016


Syyskalastuksen 2016 ensimmäiset saaliskala kuha, myös fileenä (kuva suurenee sitä klikkaamalla)

29.8.2016


Kalansaaliit kasvavat vaikka veden lämpötila on vielä +14 astetta (metrin syvyydessä)
 
 
| Etusivu | Ruokarengas | Tiedotteet | Lampaat | Kanat | Kalat & Kalastus | Kalaruokaohjeet | Ruokaohjeet | Terveys | Juomat | 
1842628
 
Hovinsalon.fi, Saarisalontie 88, SF- 51600 Haukivuori
Webbinen.net